Eilen pidimme melkein kahden tunnin skype-palaverin tutkimusryhmän kanssa Helsinkiin. Artikkelin korjaukset ovat nyt ojennuksessa (siis ei suinkaan tehty, suunniteltu vasta, mutta puoliksi suunniteltu on puoliksi tehty, sanoo puoliso) ja mieli on ihan hyvä sen suhteen.
Neljäs päivä tätä kuuta palasin papereiden mukaan töihin vanhempainvapaan jälkeen. Puolipäiväisenä tosin elokuun alkuun saakka, ja menneen ja kuluvan lomanmääräytymiskauden (vai mikä se on se sanahirviö) lomia on kertynyt niin, että maaliskuun ja heinäkuun saan olla kokonaan lomalla. Kun kaiken lisäksi töitä on tullut tehtyä keskimäärin tunti tai pari joka päivä vapaalla ollessakin (ja sama tahti jatkuu myös lomien aikana), ei ole tarpeen kiristää tahtia tulevinakaan kuukausina. Ja kotona olemme vauvan ja kuusivuotiaan kanssa edelleen sinne elokuun alkuun.
Hassua vaan, miten omatunto kolkuttaa ihan eri tavalla kun tietää palkan juoksevan (vaikkakin omasta projektista) samalla kun juo päiväkahvia keittiön pöydän ääressä tai vaihtaa vauvalle vaippaa. Haloo omatunto! Katso edellistä kappaletta! Siinä on laskennallisesti osoitettu, ettei ole syytä kolkuttaa!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti