Organisatorisia pohdintoja

Tapahtui viikonloppuna niin kuin suunniteltiin, ja lisäksi pudotin kahvinkeittimen kannun ja se meni mäsäksi, kahdeksanvuotias oli levoton, appiukko ajoi autonsa portin pieleen ja kuusivuotiaan otsasta tuli verta kun hän kaatui ulkorappusilla. Peruselämää siis.

Kun on kotona paljon väkeä ja perheellä paljon tekemistä, aina välillä tulee hetkiä ja kausia jolloin tuntuu että kaikki tuntuu olevan ja menevän vain sinne päin. Asioita hoidetaan sen verran kuin on pakko, ja kaikki juuri ja juuri pyörii (tosin niin kauan kuin on aikaa ja energiaa blogin kirjoittamiseen, voi olla varma että tämä on vain hetkellistä harhaa…). Monet asiat ovat likaisia (vaatteet, auto, koti), rikki (housunpolvet, pölynimuri, keittiönlaatikoston ovi, kahvinkeittimen kannu, tuuletusikkunan avausmekanismi), huonolaatuisia (vaatteet, pyykkiteline, lukemani kirjat) ja/tai huonosti hoidettuja (pakolliset hankinnat, kodin siisteys, lasten huomioiminen yksilöinä eikä lauman jäseninä). Tällaiseen oloon auttaa muistaakseni se, että kirjoittaa pitkiä listoja tekemättömistä asioista ja sitten tekee muutaman niistä. Tulee organisoitu olo, ja hyvä mieli saavutuksista. Kannattaa siis listata kyllin pieniä tehtäviä siihen listaan, että saa helposti muutaman suoritettua (vie resepti lääkärille, osta kuusi säilytyskoria).

Tällä viikolla on naapurikaupungissa oman alani tieteellinen kokous, joskin pieni. Hyvin omituinen asia. Miksi ihmeessä juuri siellä? Äitini väitti tulevansa ihan mielellään meille pariksi päiväksi, eli organisoin itseni ja vauvan kahdeksi päiväksi kokoustamaan. Kun on pieni mukana, voi seurata virallista ohjelmaa ihan vähän vain. Toiveissa on tavata kuitenkin kollegoita ja olla hengessä mukana.