Kylläpä kuusi pakkasastetta tuntuu leudolta!
Nuorimmaisen hoitotäti on tehnyt muuttoa koko syksyn. Heidän nuorimmaisensa lähtee armeijaan ja sitä tietä omaan huusholliinsa, eikä hoitotäti puolisoineen tahdo huolehtia enää omakotitalosta. Me olemme pitäneet sormia ja varpaita ristissä jotta muutto suuntautuisi samalle alueelle, eikä vaikka Köhniöön tai jonnekin naapurikuntaan. No, muuttavathan he, ainakin kolmesataa metriä. Eilen olivat hoitoryhmän kanssa kerrostalolla jo leikkimässä, itsenäisyyspäivän tienoilla täti pitää pari ylimääräistä päivää muuttovapaata, ja sitten päästäänkin soittamaan uuden oven ovikelloa aamuisin. Tämä on meille hyvä uutinen, kun vaihtoehto oli hoitomatkan radikaali jatkuminen tai vielä todennäköisemmin uuteen hoitoryhmään ja uuden tädin hoiviin sopeutuminen. Nyt hoitomatka jatkuu ehkä sen verran, että viejän kannattaa lähteä töihin samalla eikä palata jalkaisin kotiin pakkaamaan reppua ja hörppäämään aamukahveja loppuun.
Niin, ja Cancunia en ole jaksanut seurata yhtään. Kaipa ne ilmoittavat, jos jotain merkittävää tapahtuu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti