tiistai 14. joulukuuta 2010

Päivä yksi

Yltäkylläisesti ihmisiä, tuoksuja, paloautoja, huitovia poliiseja, hymyileviä amerikkalaisia, syötävää, juotavaa, tavaraa, kauppoja – ja kollegoja, opittavaa, opittavaa.

Takana alkaa olla ensimmäinen kokouspäivä. Olen kuunnellut lumiesitelmiä, ja Obaman tieteellistä neuvonantajaa. Kokoukseen on ilmoittautunut 19 000 ihmistä! Yhtä aikaa onkin menossa yli 20 puhesessiota, ja posterisessiot päälle. Paitsi puhtaan tieteellisiä (avaruustutkimuksesta geologiaan ja biogeotieteisiin), vähintään yksi sessioista on kategoriassa opettaminen, tiedottaminen, politiikka. Onhan tämä uuden tiedon runsaudensarvi.

Ja onhan Yhdysvalloissa paljon mälsää, mutta kun on täällä viikon kerran kahdessa vuodessa voi nauttia yltäkylläisyydestä ja menon rentoudesta. Kaupoissa, hotellissa ja ravintoloissa ei tarvitse jännittää – omalla aksentilla pärjää, kysellä voi eikä silti ole idiootti, voi hymyillä ja toivottaa hyvää päivää. Ja kaikki kysyy miten menee.

On helpottavaa, kun kokous on kaupungissa ja jopa rakennuksessa, jossa on ollut ennenkin. Jalat löytävät samat reitit kuin kaksi vuotta sitten, ja jopa ihana levykauppa ja sen käytöstavat ovat tuttuja. On myös helpompi reissuta, kun ei ole raskaana. Jaksaa kävellä, eikä koko ajan tarvitse olla syömässä tai nukkumassa. Kotonakin alkavat olla terveitä. Voin nauttia hyvällä omatunnolla.

1 kommentti:

Ansku kirjoitti...

Nauti, nauti!