Pääsin kotiin. Vaikka siellä päässä oli korotettu terrorismivalmius ja täällä päässä oli satanut lunta Euroopan lentokentille. Tämä näkyi hiukan tavanomaista huolellisempana jonottamisena joka paikkaan ja siinä, että jouduin siirtämään jatkolentoa Amsterdamista viidellä tunnilla eteenpäin. Mutta tämän tiesin siis jo lähtiessäni San Franciscosta. Lukuisia välipaloja, Ilkka Remeksen ja Lee Childin myöhemmin pääsin nukkumaan. Aamulla puoliso nosti viereen nuorimmaisen. Joka katsoi minua vakavasti ainakin puoli tuntia, ennen kuin suostui sanomaan mitään. Maistoi hiukan maitoa. Ja jonkin ajan päästä nojasi, selitti minulle ja itsekseen, nauroi.
Kotona on kaikkea matkan aikana kertynyttä tehtäväksi. Tämän päivän tavoitteena on lähinnä päästä illalla nukkumaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti